INTER PRESS SERVICE
Uutistoimisto
Uutisia ja näkemyksiä globaalista
etelästä
Afgaaninaisen katse -palstalla Suomen Kuvalehden verkkosivuilla afgaaninaistoimittajat kirjoittavat elämästään talibanien hallitsemassa maassa.
Afgaaninaisen katse -hanke on saanut ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön myönnettävää hankeavustusta neljäksi vuodeksi 2025 alusta lähtien.
Afganistanilaiset naistoimittajat kertovat blogikirjoituksissaan arjestaan ja selviytymisestään olosuhteissa, joissa he joutuvat konkreettisesti pelkäämään oman ja perheensä hengen puolesta. Turvallisuussyistä blogit julkaistaan nimettöminä. Julkaisutahti on noin kolme blogia kuukaudessa.
Hankeavustuksella maksetaan blogisteille paitsi juttupalkkiot, myös työvälineet ja nettiyhteydet. Suomessa toimiva afganistanilaistaustainen hankekoordinaattori saa työstään palkkaa, suomalaistoimittajat tekevät osuutensa vapaaehtoistyönä.
Blogien lisäksi suomalaiset vapaaehtoiset pitävät afgaanikollegoilleen säännöllisesti verkkokoulutuksia, joissa koordinaattori toimii tulkkina.
Ulkoministeriön säännöt edellyttävät, että kansalaisjärjestön on kerättävä vuosittain 7,5 prosentin omavastuu avustussummasta. Tästä syystä IPS järjestää Afgaaninaisen katse -hanketta varten pienkeräyksiä, joilla katetaan omavastuuosuus. IPS:llä on keruuta varten poliisin pienkeräyslupa.
Afgaaninaisen katse -blogipalsta sai alkunsa 2021, kun talibanit valtasivat maan. Naisten työssäkäyntiä rajoitettiin merkittävästi ja heidät suljettiin koteihinsa.
Ryhmä suomalaisia naistoimittajia mietti, miten he voisivat auttaa järkyttävässä tilanteessa olevia kollegoitaan saamaan elantoa ja jatkamaan edes jossain muodossa ammattinsa harjoittamista. Syntyi idea blogipalstasta. Suomen Kuvalehti tarjosi alustan.
Palstan tarkoituksena on myös tarjota suomalaisille lukijoille ensi käden tietoa siitä, millaista on naisten elämä talibanien ikeen alla.
Ensimmäinen blogi julkaistiin joulukuussa 2021. Vuosina 2021-2024 Afgaaninaisen katse -palstaa tuotettiin ”kädestä suuhun -tyyliin” pienehköjen kohdeapurahojen turvin. Rahaa palkkioiden maksamiseen saatiin Jokesilta, Suomen Tiedetoimittajilta, ulkoministeriöltä sekä The Eric and Wendy Schmidt Fund for Strategic Innovation -rahastolta osana laajempaa eurooppalaista yhteistyöhanketta.
Afgaaninaisen katse -blogipalsta sai Viestintä- ja kehityssäätiön Vuoden viestintätekopalkinnon 2022 ja International Press Instituten Sananvapauspalkinnon 2023.
Vuonna 2023 IPS otti hankkeen siipiensä suojiin. Hankkeelle haettiin 2024 ulkoministeriöltä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön myönnettävää hankerahaa ja se saatiin.
Blogisteja on noin 30 eri puolilta Afganistania. Osa palstalle kirjoittaneista on onnistunut pakenemaan maasta, mutta heidän tilalleen on tullut uusia kirjoittajia.
Talibanien valtaantulon jälkeen jo ennestään köyhässä maassa moni näkee jopa nälkää. Blogisteille maksetut juttupalkkiot ovat todella tarpeellisia ja monen perheen ainoa tulonlähde.
Vuodesta 2021 naisten elämä Afganistanissa on entisestään vaikeutunut. Talibanien naisiin kohdistuvat rajoitukset ovat koko ajan tulleet tiukemmiksi. Yläkouluikäiset tytöt eivät saa käydä koulua, naiset eivät saa opiskella yliopistoissa, tehdä työtä, kulkea kadulla ilman saattajaa. Viime syksynä naisilta kiellettiin puhuminen ja jopa nauraminen julkisessa tilassa. Kotonaankaan he eivät saa näkyä edes ikkunasta.
Osa Afgaaninaisen katse -hankkeessa mukana olevista suomalaisvapaaehtoisista on ollut mukana Learning together -verkostossa.
Vuosina 2009-2017 toiminut Learning together oli suomalaisten ja afganistanilaisten naistoimittajien koulutushanke. Suomalaiset vapaaehtoiset naistoimittajat järjestivät Afganistanissa koulutuspajoja, joihin osallistui vuosien varrella yli 500 afgaaninaistoimittajaa. Osa koulutettiin kouluttajiksi. Työpajoissa käytettyjä kurssimateriaaleja käännettiin dariksi, joita paikalliset kouluttajat pystyivät hyödyntämään omissa koulutuksissaan.
Learning together sai alkunsa, kun Naistoimittajat ry:n puheenjohtajana 2000-luvun jälkipuoliskolla toiminut Eeva Koskinen oli tavannut afganistanilaisen ison naisjärjestön puheenjohtajan YK:n naistenrahaston kokouksessa Kabulissa.
Afgaanipuheenjohtaja tiesi, että Suomessa naisten asema on hyvä ja koulutus erinomaista. Hän kutsui suomalaisia naistoimittajia jatkokouluttamaan maansa naistoimittajia.
Naistoimittajat ry. sai hankkeelle ulkoministeriön tukea. Suomalaisia naistoimittajia kävi kouluttajina Afganistanissa tuona aikana parikymmentä.
Eeva Koskinen veti hanketta koko sen olemassaolon ajan 2009-2017. Vapaan journalismin tekeminen oli jo ennen Talibanin valtaannousua Afganistanissa vaikeaa. Maassa käytiin sotaa, terrori-iskut olivat arkipäivää ja korruptio kukoisti. Medialla oli kuitenkin jonkin asteinen vapaus. Uskontoa ei saanut kritisoida, mutta vallanpitäjiä sai, ainakin kohtuullisesti.
Naisopiskelijoiden ja naistoimittajien asema oli virallisista julistuksista huolimatta huono. Naiset pistettiin tekemään vähäpätöisempiä juttuja tai heidät laitettiin lukemaan televisiossa miesten tekemiä uutisia.
Moni kunnianhimoinen naistoimittaja päätyi perustamaan oman median. Oli naisten pyörittämiä tv- ja radioasemia.
Kabulin yliopiston journalismin opetus oli teoreettista ja sitä ei ollut juurikaan kehitetty sitten neuvostoaikojen. Käytännön opetusta oli hyvin vähän. Maan muissa oppilaitoksissa taso oli vielä huomattavasti heikompi. Etenkin maaseudun toimittajat olivat usein itseoppineita.
Suomalaisten koulutukset olivatkin suosittuja. Kurssien sisällöt suunniteltiin afgaanikollegojen toiveiden mukaisesti. Joka kurssilla käytiin läpi meikäläisittäin perusasioita: uutisen ja feature-jutun tekoa, kuvajournalismin perusteita. Harjoiteltiin valokuvausta ja videoiden tekemistä, käytiin läpi journalistin eettisiä ohjeita ja median roolia demokratiassa. Afgaanikollegat halusivat muun muassa kuulla, kuinka Suomessa uutisoidaan vaaleista.
Radiojournalismi oli tärkeä osa koulutusta, koska Afganistanissa radiolla oli ja on edelleen tärkeä rooli mediassa. Radion rooli korostuu, koska lukutaito on alhaisella tasolla. Naisista vajaa neljännes osaa lukea, miehistä noin puolet.
Hankkeen alkuaikoina työpajoja pystyttiin järjestämään eri puolilla maata. Kabulissakin saattoi liikkua suhteellisen turvallisesti. Kun ulkomaisia joukkoja kotiutettiin Afganistanista, turvallisuustilanne heikkeni 2010-luvun loppua kohden.
Learning together ei voinut enää hakea ulkoministeriön avustusta, koska Naistoimittajat ry. halusi lopettaa hankkeen. Verkosto sai työstään postuumisti oikeusministeriön demokratiapalkinnon vuonna 2018.
Verkosto jatkoi toimintaansa vapaaehtoisvoimin ilman Naistoimittajat ry:tä. Sitten tulivat korona ja talibanit. Koulutusta jatkettiin verkko-opetuksena. Verkostossa mukana olleet suomalaiset naistoimittajat perustivat Afgaaninaisen katse -blogipalstan. Lisää tietoja annamme mielellämme.